Aluekehittämisverkostojen arviointi : Verkostotoimijanäkökulma MAL- ja hyvinvointiverkostoihin aluekehittämisen välineinä

The Finnish regional development system has gone through structural reforms from state centered governed system to multi-actor governance, based on negotiation and cooperation. One of the reforms has been the regional cohesion and competitiveness program (COCO) established in 2010. The aim of the program is to increase competitiveness through all the regions and balance the regional development by supporting networking. The main focus of the program is to improve the methods and tools for regional development. In the program there are seven thematic networks founded around topics seen important national wide. This thesis explores regional development networks and their evaluation COCO:s two thematic networks, Wellbeing and Land use, housing and transportation as examples. The aim of the thesis is to explore the network actors understanding of thematic networks as tools for regional development. In particular, the study focuses on how the actors see the possible network level outcomes and wider effects of the networking activity. In addition, the central themes of the study are the prerequisite for successful network processes and improvement of the network process effectiveness by evaluation. The research material in this study consist the interviews of the network coordinators and national and regional actors participating in the network activities. The interviews were conducted in spring 2011. Based on the research results, the networks act on national regional and network level and across them. The cooperation is based on official and unofficial relations. The structure of the networks seemed to be self-organizing and controlled at the same time. The structural elements were found to set the framework for the network process and evaluation. According to the results, the networks enabled the more effective operation of the national development system, support of the regions and political lobbying. For the regions the networks offered support for areal development, new resources and possibility to influence national discourse. As conclusion, the role of the network was to disseminate information, create possibilities for collaboration and execute projects and studies and to effect on national policy making. These factors determined the effectiveness of the networks. However, because different regions were satisfied with different network level outcomes, the utilization of the networks in the regions should be evaluated by their own objectives. Resources, motivation, competence and perceptions of the effects were found to affect the successful implementation of the network process and cooperation in networks. Some network level obstacles could be overcome with coordination, but the challenge was the ability and motivation of the areas to utilize the networks as resources and see them as part of the comprehensive development agenda. Thus, the development should focus on how to increase awareness on how to improve regional cooperation processes and how multiple regional actors could enhance their working by utilizing the networks.Hallinta-ajattelun mukaisesti on kansallisessa alueidenkehittämisen järjestelmässä tapahtunut rakenteellisia ja sisällöllisiä uudistuksia, joista yksi on vuonna 2010 toimintansa aloittanut alueperustainen kansallinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma (KOKO). Ohjelman tavoitteena on kaikkien alueiden kilpailukyvyn lisääminen ja aluekehityksen tasapainottaminen tukemalla verkostoitumista. Ohjelmalla pyritään ennen kaikkea parantamaan aluekehittämisen toimintatapoja: ennakointia, oppimista ja verkostoitumista. Ohjelma jakaantuu alueelliseen osaan ja kansallisesti merkittävien teemojen ympärille perustettuihin verkostoihin. Tutkimuksen aiheena ovat kansalliset aluekehittämisverkostot ja niiden toiminnan arviointi, esimerkkeinä KOKO:n teemaverkostoista MAL-ja hyvinvointiverkostot. Tavoitteena on kartoittaa verkostotoimijoiden näkemyksiä verkostoista aluekehittämisen välineinä. Tutkimuksessa kartoitetaan millaisina toimijat näkevät verkostojen mahdolliset saavutukset ja toiminnan onnistumisen edellytykset. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten näitä edellytyksiä voidaan tukea arvioinnin avulla. Tutkimusaineistona ovat alueellisten ja kansallisten verkostotoimijoiden sekä verkostokoordinaattoreiden haastattelut, jotka on toteutettu keväällä 2011. Tutkimustulosten perusteella verkostojen tunnistettiin toimivan sekä kansallisella, verkosto- että aluetasolla ja näiden välissä. Toimijoiden välinen vuorovaikutus perustui sekä virallisiin että epävirallisiin suhteisiin ja toimintamandaatti vapaaehtoisuuteen sekä viralliseen statukseen. Rakenteessa korostuivat sekä johdetun että itseohjautuvan verkoston ominaisuudet. Näiden verkostojen rakenteellisten ominaisuuksien tunnistettiin vaikuttavan keskeisesti verkostojen toimintaan ja toiminnan arviointiin. Tutkimustulosten perusteella kansallisella tasolla verkostot mahdollistivat kehitysjärjestelmän tehostamisen, alueiden tukemisen ja poliittisen vaikuttamisen. Alueille verkostot tarjosivat tukea omaan kehittämistyöhön, mahdollisuuden kansalliseen vaikuttamiseen ja uusia resursseja, osaamista sekä tietoa. Tällöin verkostotason tehtäväksi muodostui tiedonvälittäjänä ja kumppanuuksien mahdollistajana, konkreettisen toiminnan käynnistäjänä sekä kansallisiin linjauksiin vaikuttajana toimiminen. Verkostojen vaikuttavuutta voidaan tarkastella peilaamalla tuloksia näihin tehtäviin. Kuitenkin alueet olivat tyytyväisiä hyvin erityyppiseen verkostotoimintaan, jolloin erityisesti aluetason vaikutuksia on tarkasteltava huomioiden alueiden erilaiset lähtökohdat ja tavoitteet. Tutkimuksessa verkostoprosessin onnistumiseen tunnistettiin vaikuttavan toimintaympäristö, resurssit, motivaatio, kompetenssi, sekä käsitykset odotetuista vaikutuksista. Näihin voitiin vaikuttaa verkoston koordinoinnilla. Verkostoprosessin onnistuminen realisoitui sekä toiminnan tasojen välisessä että sisäisessä vuorovaikutuksessa ja tiedottamisessa. Keskeisimpinä haasteina ja kehittämiskohteina verkostotoiminnan vaikuttavuuden kannalta näyttäytyivät alueiden ja toimijoiden kyky sekä motivaatio hyödyntää verkostoja resursseina sekä nähdä ne osana alueen kokonaisvaltaista kehittämistä. Aluetason vaikutusten syntymisen kannalta MAL-verkostossa keskeistä oli, kuinka seudullisia yhteistyöprosesseja saadaan edistettyä samanaikaisesti verkostotoiminnan kanssa ja hyvinvointiverkostossa, kuinka alueella toimivat monet kehittäjätahot saadaan hyödyntämään verkostoa ja mobilisoitua mukaan kehittämiseen

An assessment of Multilevel Governance in Cohesion Policy, 2007-2013

This study offers a thorough overview of Multi-Level Governance in Cohesion Policy in the current programming period of 2007-2013 by examining the evolution of the concept in terms of its definition and conceptual framework, analysing the current processes of implementing Multi-Level Governance in the EU27, as well as describing the advantages and disadvantages of partnerships in policy-making. Moreover, the study aims to formulate strategic and operational recommendations in the context of the preparation of the 2014- 2020 programming perio

European Commission Perspectives on the 2014-2020 Partnership Agreements & Programmes : A Comparative Review of the Commission’s Position Papers

In late 2012, the European Commission sent a ‘Position Paper’ to each Member State containing the position of the Commission Services on the development the Partnership Agreement (PA) and Operational Programmes (OPs) in each country for the period 2014-2020. The stated purpose of the Position Papers is to provide a framework for dialogue on the new PAs and OPs before the formal negotiations. Each paper sets out the key country-specific challenges and presents the Commission Services' preliminary views on the main funding priorities for the country concerned for ‘growth enhancing public expenditure’. The following paper provides a comparative overview of the Commission’s Position Papers covering all Member States in order to provide insights on how the Commission assesses the main challenges and policy priorities for the 2014-20 period. The paper begins with an overview of the main development challenges identified by the Commission. This is followed by a review of the proposed priorities for funding, including the thematic objectives and associated country-specific recommendations. The next section examines the Commission’s views on ex-ante conditionality and added value. The final section reviews the proposed changes to governance arrangements, including: the programme architecture; coordination arrangements; horizontal principles; partnership; financial management, audit and control; administrative capacity; and monitoring and evaluation. A final section provides a critical assessment of the Position Papers

The Strategic Incrementalism of Lahti Master Planning : Three Lessons

Publisher Copyright: © 2019, © 2019 The Author(s). Published by Informa UK Limited, trading as Taylor & Francis Group.The city of Lahti, Finland, has developed a unique policy of combining city strategy work with strategic master planning in an iterative process. It thereby offers insights to research on strategic spatial planning, exemplifying how institutional frameworks of statutory planning can be utilized as resources in strategic planning. Three lessons from the Lahti case are drawn: (1) utilize the moments of opportunity in the institutional environment of statutory planning, (2) shift the focus from the level of 'strategic plans' to the policy level of strategy work, (3) develop strategic planning as a platform for diverse 'languages'.Peer reviewe

Agency in Circular City Ecosystems—A Rationalities Perspective

The concept of agency is increasingly used in the literature on sustainability transitions. In this paper, we add to that discussion by arguing that the concept of rationality opens new avenues to theorizing relational agency in transitions toward a circular economy. To this end, we compare rationality conceptions from management (e.g., collaboration and competition) with critical theory perspectives on rationality (e.g., instrumental and communicative rationality). This leads us to develop a typology matrix for describing plural rationalities underpinning relational agency. We illustrate this typology using excerpts from an in-depth case study of an ongoing city-coordinated ecosystem that develops a smart technology-enabled urban area based on the principles of circularity. The first contribution of this interdisciplinary paper is to offer a rational perspective on theorizing the antecedents of relational agency in circular economy transitions, where communicatively rational action enables agency and change. Secondly, our paper contributes to the literature on circular cities through conceptualizing circular transition as simultaneous collaboration and competition. Thirdly, our paper introduces a dyadic perspective on rationality to the literature on coopetition and provides an operating space from which professionals can navigate, depending on the type of coopetitive situation

Agency in Circular City Ecosystems-A Rationalities Perspective

The concept of agency is increasingly used in the literature on sustainability transitions. In this paper, we add to that discussion by arguing that the concept of rationality opens new avenues to theorizing relational agency in transitions toward a circular economy. To this end, we compare rationality conceptions from management (e.g., collaboration and competition) with critical theory perspectives on rationality (e.g., instrumental and communicative rationality). This leads us to develop a typology matrix for describing plural rationalities underpinning relational agency. We illustrate this typology using excerpts from an in-depth case study of an ongoing city-coordinated ecosystem that develops a smart technology-enabled urban area based on the principles of circularity. The first contribution of this interdisciplinary paper is to offer a rational perspective on theorizing the antecedents of relational agency in circular economy transitions, where communicatively rational action enables agency and change. Secondly, our paper contributes to the literature on circular cities through conceptualizing circular transition as simultaneous collaboration and competition. Thirdly, our paper introduces a dyadic perspective on rationality to the literature on coopetition and provides an operating space from which professionals can navigate, depending on the type of coopetitive situation

Strategisuus ja transskalaarisuus liikennejärjestelmäsuunnittelun ja alueidenkäytön suunnittelun yhteensovittamisessa: Alueidenkäytön ja liikennejärjestelmän suunnittelun yhteensovittaminen ilmiölähtöisesti

Yhä useammat yhteiskunnalliset ilmiöt (esim. ilmastonmuutos) ja niistä johdetut poliittiset tavoitteet (esim. ilmastonmuutoksen hillitseminen) eivät rajaudu vain yhden hallinnon tason tai sektorin piiriin. Ne eivät myöskään rajaudu alueellisesti eivätkä ajallisesti, vaan ulottuvat usealle aikaperspektiiville ja vaikuttavat useilla aluetasoilla, aina paikallisesta globaaliin. Tällöin ilmiöihin vastaaminen edellyttää eri suunnittelutasojen, -sektoreiden ja toimijoiden toimenpiteiden yhteensovittamista niin alueellisesti kuin ajallisestikin. ”Strategisuus ja transskalaarisuus liikennejärjestelmäsuunnittelun ja alueidenkäytön suunnittelun yhteensovittamisessa” eli YHTÄJALKAA-tutkimushanke on rakentanut käsitteellistä lähestymistapaa, jossa nämä ilmiöt otetaan maankäytön ja liikennesuunnittelun yhteensovittamisen lähtökohdaksi. Tämän lähestymistavan pohjalta hanke on kehittänyt toimintatapoja maankäytön ja liikennesuunnittelun järjestelmien ja -prosessien yhteensovittamiseksi siten, että eri tasoilla ratkaistavia haasteita voidaan tunnistaa ajoissa ja reagoida niihin oikea-aikaisesti, oikeilla suunnitteluvälineillä. Yhteensovittamisen toimintatapojen pohtiminen on noussut ajankohtaiseksi alueidenkäytön suunnittelua, aluekehittämistä sekä liikennejärjestelmä- ja väyläsuunnittelua ohjaavien lakien uudistusten yhteydessä.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Dialektinen institutionalismi: Spatiaaliset imaginaarit strategisen ja lakisääteisen suunnittelun välisissä jännitteissä kaupunkiseuduilla

Defence is held on 20.8.2021 12:00 – 16:00 Online via Zoom, link; https://aalto.zoom.us/j/68798582528 The author has not given permission for Aaltodoc -publishing.Julkaistu vain painettuna. Saatavuus, katso Bibid. Published only in printed form, availability see BibidThis dissertation discusses strategic spatial planning in city-regions, especially its relationship with 'traditional' statutory land-use planning. The relationship has emerged, when city-regions developed as platforms of strategic planning without formal institutional adjustments in the pre-existing statutory planning system or in the administrative boundaries. Convening strategic city-regional policies with the prevailing local and regional territories of the statutory planning system has resulted in ambiguous institutional contexts of city-regional planning. In these contexts, the enactment of strategic planning in city-regions has been rife with tensions. Importantly, these tension-ridden practices are far from the ideal portrayed in the normative theories of strategic spatial planning. Therefore, this dissertation aims at developing these theories as more sensitive to the actual practices of city-regional strategic planning by proposing an institutional approach: Dialectical Institutionalism. Dialectical institutionalism provides a framework for analysing the ambiguity of co-existing norm sets of strategic planning and statutory planning in city-regions, and the role of the city-regional imaginary in this ambiguity. It suggests approaching the co-existing institutional contexts as emergent from institutional evolution, prompted by the imaginary of the city-region. Furthermore, it considers the practices of city-regional planning as a constituent part of this evolution. As such, it investigates the practices as sites in which actors manage the tensions between the co-existing rule sets, and possibly reinterpret the rules. Moreover, dialectical institutionalism sheds light on how the actors draw upon the city-regional imaginary when managing the tensions and creatively interpreting the rules. The dissertation illustrates the applicability of dialectical institutionalism with three examples of strategic city-regional planning, located in the Nordic context of planning and legal-administrative systems. It discusses the evolution of these systems especially in Finland. The results of this dissertation refine the understanding of the city-regional imaginary, institutions, and actors in strategic spatial planning. The city-regional imaginary should be understood as a background idea constructed on the national level. Local actors should be understood as active agents capable of interpreting this imaginary. Yet, the interpretation is framed by the institutional norms. Consequently, the imaginary may entrench the existing institutional norms of statutory planning, instead of furthering city-regional transformation and mobilising collective action. Thus, the results suggest that the city-regional imaginary may achieve a capacity to coordinate collective action if the persuasiveness of the imaginary is utilised to reflect and re-negotiate the meaning of statutory planning. Collective action might also be achieved with artefactual anchoring of the imaginary.Tämä väitöskirja käsittelee strategista suunnittelua kaupunkiseuduilla, ja eritysesti strategisen suunnittelun suhdetta 'perinteiseen' lakisääteiseen maankäytön suunnitteluun. Tämä suhde on syntynyt, kun strateginen suunnittelu on yleistynyt kaupunkiseuduilla ilman, että seuduista olisi tehty lakisääteisen suunnittelujärjestelmän tunnistamaa virallista suunnittelutasoa.Suunnittelun institutionaaliset puitteet ovat näin epäselvät. Yhtäältä seutuja ohjaavat strategisuutta ja yhteistyötä korostavat ohjelmat ja toisaalta lakisääteisen suunnittelujärjestelmän aluejaot ja prosessit. Institutionaaliset epäselvyydet ovat aiheuttaneet jännitteitä käytännön suunnittelutyöhön, joka on kaukana strategisen suunnittelun teorioiden kuvaamasta ihanteesta. Tämä väitöskirja pyrkii tuomaan strategisen suunnittelun teoriaa lähemmäs näitä todellisia strategisen suunnittelun käytäntöjä. Väitöskirja pyrkii tähän esittämällä institutionaalisen lähestymistavan strategiseen suunnitteluun; dialektisen institutionalismin. Dialektinen institutionalismi tarjoaa teoreettisen kehyksen, jonka avulla voidaan analysoida kaupunkiseutujen strategisen suunnittelun epäselviä institutionaalisia puitteita ja spatiaalisia imaginaareja näissä puitteissa. Väitöskirja esittää, että suunnittelun epäselvät puitteet ovat kehittyneet kaupunkiseudun imaginaarin tuottaman institutionaalisen muutoksen tuloksena. Myös kaupunkiseutujen strategisen suunnittelun käytännöt ovat osa tätä instituutioiden muutosta. Niissä toimijat käsittelevät ja tulkitsevat institutionaalisten sääntöjen välisiä epäselvyyksiä. Väitöskirja pyrkii myös valottamaan, kuinka spatiaalisia imaginaareja hyödynnetään tässä institutionaalisten sääntöjen tulkinnassa ja yhteensovittamisessa. Väitöskirja havainnollistaa dialektisen institutionalismin soveltuvuutta kaupunkiseutujen strategisen suunnittelun käytäntöjen ymmärtämiseen kolmen pohjoismaisen esimerkin avulla. Esimerkkien avulla väitöskirja keskustelee suomalaisen suunnittelujärjestelmän muutoksesta. Väitöskirjan tulokset tarkentavat strategisen suunnittelun teorian ymmärrystä kaupunkiseudun imaginaarin, toimijoiden ja instituutioiden rooleista kaupunkiseutujen strategisessa suunnittelussa. Kaupunkiseudun imaginaari tulisi nähdä suunnittelujärjestelmää muokkaavana taustaideana, joka syntyy kansallisen tason keskustelussa. Kaupunkiseutujen toimijat voivat tulkita tätä ideaa paikallisista olosuhteista käsin. Paikalliset tulkinnat kuitenkin syntyvät epäselvissä institutionaalisissa olosuhteissa. Täten monitulkintainen imaginaari voi ylläpitää lakisääteisen suunnittelun rakenteita, ennemmin kuin edistää kaupunkiseutujen strategiseen suunnittelun toteutumista. Näin  strategisten suunnitelmien toteuttamiseksi vaadittava yhteistoiminta voidaan saavuttaa vain, jos imaginaarin suostutteleva voima yhdistetään reflektioon lakisääteisen suunnittelun vallitsevista rakenteista tai se ankkuroidaan esimerkiksi fyysiseen ympäristöön

The gradual city-ness and town-ness of public service locations : Towards spatially sensitive sector policies

Location policies of public services such as health care have a great impact on urban and regional structures. Hence, we criticise the general failure of national public sector policies to account for regionally unequal conditions. Conversely, we question the sufficiency of current regional planning concepts for a spatially sensitive location policy of public services. In this theoretical-conceptual contribution, we review the literature on public service provision and the logics of public facility location systems, especially concerning their explanatory value under different regional urbanisation conditions. We reinterpret the conceptual limits of the prime planning concepts of ‘central places’ and ‘polycentricity’ – represented by their underlying spatial logics of hierarchy and complementarity – by employing the ‘central flow theory’ of Taylor, Hoyler, and Verbruggen. With the help of the ‘territory-place-scale-network (TPSN) framework’ of Jessop, Brenner and Jones, we perform a conceptual shift to ultimately outline an integrative ‘central places and flows planning approach’. It accounts for unequal regional conditions for public service locations, and thus manages to integrate economic, political, and spatial components of service provision. We illustrate the feasibility of the central places and flows planning approach using the case of the Finnish social and health care sector. The (failed) Finnish governance reform plans of 2015–2019 for the health care sector are a telling example of spatially un-sensitive sector policies. The reform plans wanted to advance free market elements and enhance the free choice of clients. These aims implicitly re-enforced centre-favouring conditions at the expense of peripheral regions.Peer reviewe